Valmiita ikuisuusprojekteja

Lopultakin olen saanut valmiiksi muutaman ikuisuusprojektin. Niitä tuntuu tuolla neulekorissa riittävän! Kiva aina aloittaa jotain uutta, mutta liian isotöiset hommat monesti jäävät kesken, koska ne alkavat maistua puulta. Sitten ne jäävät vielä ikävästi kaivertamaan mieltä ja toki ne varaavat myös puikot. Olen joskus joutunut sen vuoksi ostamaan uusia puikkoja, koska kaikki sopivat ovat olleet kiinni muissa neuleissa.

Noin vuosi sitten aloin suurella innolla neulomaan sohvatyynylle päällistä. Jaksoin neuloa sen melkein valmiiksi kunnes iski jumi. Jumitus johtui osittain siitä, että minulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa, millaisen siitä lopulta teen. Vuoden mittaan suunnitelma selkeästi kehittyi päässäni, koska tiesin heti mitä teen kun otin neuleen uudelleen käteeni.

Lopputulos on neonpunainen sekä neonkeltainen tyynynpäällinen. Sen saa kätevästi kiinni napeilla, jotka ovat eräästä vanhasta kirpparipaidasta peräisin. Lanka on Schachenmayerin Bravoa. Muutama kerä olisi vielä jäljellä, joten niillekin täytyy kehittää jokin kiva käyttötarkoitus.

Tässä tyynynpäällinen toiselta puolelta. Tuon raitakuvion nappasin jostakin neulontakirjasta, mutta en valitettavasti enää muista kirjan nimeä. Muuten päällinen on omasta päästä sovellettu ja mittatilaustyönä juurikin tuolle kyseiselle tyynylle tehty.

Toinen ikuisuusprojekti on lapaset. Lupasin eräälle kaverilleni joskus kaksi vuotta sitten neuloa limenvihreät lapaset. Neuloinkin toisen valmiiksi jo silloin, mutta siitä tuli mielestäni huono. Viime viikolla aloitin projektin ihan alusta ja kappas ne valmistuivat!

Kuva vääristää värejä, mutta todellisuudessa lapaset ovat limen vihreät. Malli on normaalisti käyttäni lapasmalli ja nämä ovat siis miesten lapaset. Neuloin ne Novitan miesten lapasten mittojen mukaan ja toivon, että ne ovat sopivat. Toivon myös, että kaverini vielä haluaa limen vihreät lapaset! Näitä on niin antaumuksella neulottu. Tiedän, ettei hän koskaan uskonut niiden valmistuvan (en uskonut siihen itsekään)! Jos jotakuta vielä kiinnostaa niin lapaset on neulottu Novitan Seitsemästä veljeksestä.

Minulla on taas puikoilla vaikka miten monta uutta työtä. Toivottavasti ei kuitenkaan uusia ikuisuusprojekteja. :)

Ihana pipo ja muistutus eettisyydestä

Ensilumi satoi pari päivää sitten ja ulkona näyttää vieläkin talvelta. En ole koskaan ollut talven ja lumen suuri ihailija, mutta pakkohan ne on kestää kun on Suomeen syntynyt ja jämähtänyt. Talvessa on parasta se, että voi käyttää erilaisia pipoja, lapasia, villasukkia ja säärystimiä. Ja mikä parasta, saa neuloa niitä!

Ostin Novitan Joululehden ja siinä oli aivan ihania neuleohjeita. Yksi parhaista oli tämä värikäs pipo. Ohjeessa pipo oli neulottu kolmella eri värillä, mutta minä käytin viittä väriä. Nyt on varmaan turha kertoa, että tämäkin työ kuului jämälankojen tuhoamisprojektiin! Pipossa on käytetty Novitan Seitsemää veljestä, Nallea, Sukkalankaa, Ilonaa sekä raitalankaa. Lopputulos on sellainen iso ja lämmin talvipipo.

Tämä pipo neulottiin tasona aina oikein neuletta. Lopuksi pipo ommeltiin reunoistaan kiinni. Todella hauska ja erilainen ohje! Tosin paljon hitaampi neuloa kuin tavallisesti käyttämäni pipomalli.

Neuletöiden välissä surautin tällaisen ihanan tuubihuivin. Ostin alennuksesta kaksi pitkää huivia, jotka ompelin reunoistaan yhteen. Kangas on todella ohutta ja hädin tuskin kesti ompelukoneen paininjalkaa, joten kovin pitkää iloa tästä huivista tuskin tulee olemaan.

Kyseiseen huiviin liittyy myös hiukan epäeettinen tarina. Menin asioimaan erääseen paikalliseen automarkettiin. Kaupan aulassa oli rahankeruu kehitysmaiden hyväksi ja kerääjinä oli lapsia eri kansallisuuksista. Eräs tummaihoinen tyttö tuli kysymään minulta lippaan kanssa, että haluanko tehdä lahjoituksen. Vastasin, että en tällä kertaa. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni.

Menin tavaratalon huiviosastolle ja ostin 70%:n alennuksesta nämä kaksi puoli-ilmaista lapsityövoimalla tehtyä riistohuivia. Poislähtiessäni törmäsin taas tummaihoiseen tyttöön, joka silmät loistaen pyysi lahjoitusta. Kaivelin nöyrästi kukkaron laukustani ja tiputin lippaaseen muutaman kolikon. Olevinaan hyvitin aiemman tekoni, mutta tällaista tämä länsimaalaisen ihmisen elämä on. Kaupat ovat täynnä houkutuksia ja eettisyys lentää joskus romukoppaan. Tällä kertaa vain sattui niin, että keräys oli muistuttamassa minua asiasta!

Vauvan tossut kukkakoristeella

Vauvateema jatkuu edelleen. Nyt haluan täsmentää, että mistään erityisen kovasta vauvakuumeesta ei ole kyse. Vauva-asusteet ovat loistava tapa harjoitella erilaisia neulontatekniikoita ja harjaannuttaa taitoja. Ne valmistuvat nopeasti, joten mitään turhautumista ei ehdi tulla.

Näiden selitysten jälkeen itse asiaan. Löysin Novitan sivuilta aivan ihanan Vauvan tossujen ohjeen. Ohje oli helppo vaikka ensilukemalta en sitä täysin sisäistänytkään. Kokemuksesta olen kuitenkin oppinut sen, että nämä tällaiset ongelmatilanteet ratkeavat yleensä kun työ on neulottu kyseiseen vaiheeseen saakka. Ratkaisu löytyy yleensä aivan itsestään pelkästään katsomalla neuletta ja sen rakennetta.

Kissani Minttu ilmestyi taustalle juuri kun olin ottamassa kuvaa. Tossut on neulottu samaisesta mysteerilangasta kuin aiemmin neulomani lapaset. Tossujen pohjat ovat luonnonvalkoista seiskaveikkaa, mutta valitettavasti ne eivät näy kuvassa. Tossuja koristaa neulotut kukat. Kukkien ohjeen löysin ihan vahingossa ja se on maailman yksinkertaisin ja nopein toteuttaa. Aion käyttää jatkossakin kyseisen ohjeen kukkia.

Loppuun vielä Mintun poseeraus. Kun tossut oli kuvattu niin Minttu totesi, että nyt kuvataan kissaa! Tämä on hyvin tyypillinen asento Mintulle, mutta se ei todellakaan tarkoita, että mahaa saisi silittää päin vastoin!

Vauvan junalapaset

Vauvateemalla jatketaan eli nyt oli neulontavuorossa vauvan junatumput. Varsinaista ohjetta en mistään löytänyt, mutta mukailin tumpuissa aiemmin neulomieni junasukkien ajatusta. Kärkeen tein sädekavennuksen, koska mielestäni se sopii tällaisiin pikku lapasiin pyöreän muotonsa vuoksi.

Lankoina käytin taas jämälankalaatikon aarteita. Varmaa tietoa on, että luononvalkea lanka on Novitan Seiskaveikkaa. Vaaleanpunainen lanka on muistaakseni parin vuoden takaa. Olisiko jotakin Novitan sukkalankaa. Se oli hiukan ohuempaa kuin seiskaveikka ja säikeet olivat löysemmällä eli neuloessa lanka helposti hajosi säikeiksi ja takertui puikkoihin.

Söpöthän näistä tuli, ei voi mittään! :)

Sitten vielä syksyinen kuva tältä päivältä. Syksyn kirkkaat värit innoittavat minua kuvaamaan.

Junasukat taaperolle

Viikonlopun virikkeeksi järjestin itselleni neulontaprojektin. Neuloin junasukat taaperolle. Mallina käytin löytämääni vauvan sukka -ohjetta, mutta hiukan omalle käsialalleni ja neulontatyylilleni mukaillen. Junasukan tarina, joka löytyi tuolta ohjeesta, oli todella liikuttava. Toivottavasti se ei vaivu unholaan ja junasukat jatkavat elämäänsä vielä monia sukupolvia eteenpäin.

Lankana käytin kahta erisävyistä Novitan Seitsemän veljeksen Polkka -lankaa. Voi tosin olla, että toinen lanka kuului viime talven Linnut -sarjaan. Vyötteet ovat kadonneet, joten jämälankalaatikko on minulle suuri mysteeri.

Kantapäistä en tehnyt vahvistettuja, koska vauvoilla villasukat tuskin ovat niin suuressa kulutuksessa kuin meillä, jotka kävellään enemmän. Pikkuruisten sukkien neulominen on minulle ihan uusi juttu. Olen aiemmin neulonut vain yhdet vauvan lapaset.

Neulontataktiikkani oli saada molemmat sukat lähes samaan aikaan valmiiksi. Etsin lankakerän molemmat päät käyttööni ja molemmat sukat olivat samaan aikaan puikoilla. Neuloin toisen sukan aina tiettyyn vaiheeseen, jätin sen odottamaan ja neuloin toisen sukan samaan vaiheeseen. Näin säästyin siltä ikävältä ololta, mikä tulee siinä vaiheessa kun saat ensimmäisen sukan valmiiksi ja tajuat, että homma pitää aloittaa uudelleen alusta!

Minulla ei ole käsitystä, minkä kokoiset sukat pikkuvauvoille sopivat ja sen vuoksi tarvitsin tuekseni ohjetta. Kokoon tosin vaikuttavat puikkojen ja langan paksuus sekä neulojan käsiala. Jännityksellä odotan kunhan näitä sovitetaan! :)

Sitten vielä loppukevennykseksi viimeisin perhepotretti meidän laumasta! Kerrankin me kaikki kolme olemme yhtäaikaa samassa kuvassa. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä! Onnistumisen takasi se, että Eevi nukkui täysillä kun me Mintun kanssa poseerattiin tietokoneen kameralle.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

Hyväntekeväisyyttä neulomalla

Minulla on takana hyvin hektinen kuukausi. Olen edellisen päivityksen jälkeen ehtinyt muuttaa uuteen kotiin. Muutto tuli todella lyhyellä varoitusajalla, koska minulla oli vain reilu viikko aikaa pakata tavarani ja siirtää ne tänne uuteen asuntoon. Jokainen, joka on joskus muuttanut tietää, että se on ihan kamalaa!! Minulla on kaikki hävyksissä edelleen ja osa huonekaluistani on vieläkin kasaamatta. Olen kuitenkin kotiutunut ihan hyvin ja pikkuhiljaa arki alkaa rullaamaan normaalisti.

Muuttaessa halusin päästä eroon turhasta omaisuudestani. Vein ensin osan kirpputorille ja sainkin siellä myytyä ihan kiitettävän määrän tavaroistani. Turhista astioista pääsin eroon ilmoittamalla eräällä Facebookin kirpparilla, että vaihdan laatikollisen sekalaisia astioita kahteen kahvipakettiin. Hakija tuli luokseni kahvipakettien kanssa jo parin päivän päästä.

Loput tavarani vein Fida lähetystorille, joka sijaitsee täällä Joensuun keskustassa. Lähetystorien tuotto käytetään järjestön tekemään avustustyöhön yli 40 maassa. Fida Internationalilla on kehitystyön, humanitaarisen avun sekä kummilapsityön hankkeita.Vuosittain apua saa noin 2 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa.

Keskustaan mennessäni pakkasin aina pari kassia tavaraa ja sitkuttelin polkupyörällä Fidaan. Yhteensä vein sinne yhdeksän isoa kassillista kaikkea minulle turhaa rojua. Kassit sisälsivät vaatteita, asusteita, koruja, kirjoja, sisustusesineitä, kenkiä ja laukkuja.

Monet blogiani lukeneet tietävät, että olen kova tyttö neulomaan pipoja. Vein Fidaan parikymmentä neulomaani pipoa.

Tässä kuva pipokasasta. Toivottavasti näen joskus jonkun tulevan vastaan minun neulomani pipo päässään. Silloin tietäisin todella tehneeni jotain hyvää! :)