Säärystimet mummille

Viimeksi mummolassa käydessäni kysyin äidiltäni neuloisinko mummille joululahjaksi säärystimet!? Mummi asuu puulämmitteisessä omakotitalossa ja talvella siellä voi olla melko vetoisaa. Ja varmasti yli 90 - vuotiaan jalat tarvitsevat lämmikettä! Mummi neuloi ennen koko suvulle sukat, joten nyt on minun vuoroni neuloa jotain mummille!

Olen monesti haaveillut lankaosastolla, että ostaisin Novitan 7 - veljeksen Lintu - sarjan lankoja. Ne ovat todella nättejä raitalankoja, mutta melko kalliita. Nyt kuitenkin repäisin ja ostin muutaman kerän. Lanka on aivan yhtä hyvää neuloa kuin normaali seiskaveikkakin.

Lanka oli siis 7 Veljeksen Peippoa. Aloitin säärystimet yläresorista 3 ½ sukkapuikoilla ja tämän jälkeen vaihdoin työhön vitosen puikot. Kuvassa näyttää, etteivät säärystimet olisi saman muotoiset, mutta se johtuu vain kuvaajan huolimattomuudesta. En ollut vielä päätellyt säärystimiä, joten kiinnitin vain huomiota siihen, ettei langat repsottaisi kuvassa!

Nätit säärystimet mummi kuitenkin saa lahjaksi. Uskalsin päivittää nämä tänne, koska mummi tuskin lukee blogiani! :D

Huomenna lähden Viron matkalle ja pikkuisen haaveilen josko pääsisin siellä lankaostoksille. Jos näin käy niin siitä sitten enemmän matkan jälkeen loppuviikolla.

Siihen saakka neulomisiin! :)

Säärystimet seiskaveikasta

Alkaa olla taas se aika vuodesta kun tarvitsee säärystimiä. Päätin tuhlata hiukan seiskaveikkaa ja kuluttaa aikaani. 

Harmaasta ja vaaleansinisestä Seitsemästä Veljeksestä tuli lämpimät ja napakat säärystimet. Aloitin työn nelosen sukkapuikoilla ja resorin jälkeen vaihdoin vitosen puikkoihin. Näin ei tarvinnut kikkailla silmukoiden lisäysten kanssa.

Tässä kuvassa raitakuvio näkyy paremmin. Alareunoihin en tehnyt resoria, koska noin se istuu kengän kanssa paremmin. Haluan tehdä itselleni tällaiset, mutta käytän sinisen langan sijasta vaaleanpunaista. Ehkäpä mummikin saa joululahjaksi säärystimet! :)

Nyt syömään köyhiä ritareita mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Neulomisiin!!

Torkkupeitto kissoille

Talven tehdessä tuloaan myös neulomisinto kasvaa. Tällä kertaa neuloin kissoilleni. Ne ovat äärimmäisen mukavuuden haluisia karvaturreja ja etsivät aina lämpimimmät nukkumapaikat. Neuloin niille oman torkkupeiton. Harjoittelin samalla myös uusia tekniikoita, joten kaikki osapuolet hyötyivät.

Eevi testaa uutta torkkupeittoaan heti tuoreeltaan.

Annoin peitoin eilen testikäyttöön pääteltyäni sen. Lopputulos kaiketi miellytti etenkin Eeviä, joka otti peiton suoraan omakseen. Taisi nukkua siinä pikku unetkin. Peiton mitat ovat 63 x 69 cm.

Mikään ei lämmitä sydäntä niin paljon kuin kiitolliset töiden saajat.

Peitto ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Se tarvitsi vielä parin tunnin viimeistelyn. Ompelin peittoon pykäpistoin koristereunan. Muistin, että olin joskus ala-asteella kirjaillut pykäpistoja pyyhkeen reunaan, mutta en muistanut, miksi kyseistä ommelta kutsuttiin. Googlesta ei siis kamalasti ollut apua, mutta onneksi eräs ystävällinen henkilö tiesi mitä tarkoitin ja etsi minulle oikein mahtavan linkin. Tässä siis erilaisia pistoja Käspaikan sivuilla.

Lopputulos kirjailun jälkeen.

Ihan hyvä verestää muistiaan erilaisilla tekniikoilla. Pykäpistokin oli lopulta ihan tuttu ja alkukankeuden jälkeen työn jälki alkoi olla tasalaatuista. Huomaa kyllä, mistä kohti aloitin kirjailun! :D

Minttu ei halunnut jäädä yhtään huonommaksi vaan halusi myös omia peiton itselleen.

Lankana työssäni käytin Red Heartin Softia ja puikkokokoa 7. Reunat kirjailin valkealla Novitan Pirtalla. Red Heartin Soft ei edelleenkään kuulu suosikkilankoihini vaikka olen siitä jonkin verran aiemminkin neulonut. Lanka hajoaa helposti säikeiksi ja on niin liukasta, että solmut eivät pidä ja päättely on erittäin haastavaa. Langan menekki oli noin 2 ½ kerää eli 250 grammaa.

Sitten jälleen uusien haasteiden kimppuun. Taidankin leipoa tämän vuoden ensimmäiset joulutortut! Leipomisiin ..eikun siis neulomisiin! :)

Pierre Cavallosta tuli kaulahuivi

Olen taas laiminlyönyt molempia blogejani! Rentouttava harrastus bloggaaminen on ollut minulle hirveä ahdistuksen kohde. On ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta en ole kirjoittanut.

Se siitä avautumisesta ja sitten asiaan. :D

Neuloin siis jo aika päiviä sitten kaulaliinan. Ikävän kyllä lanka loppui kesken ja siitä tuli melko tynkä. Pituutta kaulahuiville kertyi 132 senttimetriä. Se kuitenkin toimii ihan kivasti yhden kerran kaulan ympärille kietaistuna tai sitten lapselle se olisi täydellisen mittainen.

Kuvassa siis katseen pitäisi kohdistua tuolin selkänojalla roikkuvaan kaulaliinaan! Pahoittelut sekavasta kuvausympäristöstä. 

Lanka on merkiltään Pierre Cavalloa ja väri musta-valko-harmaa raidallista. Ostin sitä kolmen kerän pakkauksen Anttilasta syksyllä. Vyötteen mukaan se on 100 % polyesteriä ja kestäisi normaalin 30 asteen konepesun. Itse en kuitenkaan lähtisi tuota koneessa pesemään vaan valitsisin hellän käsinpesun ja kuivaisin tasolla.

Lähikuva kaulahuivin pinnasta. 

Puikkoina käytin koon 12 jötiköitä. Sen vuoksi neule on niin ilmavaa. Jos joku haluaa tämän omaan pukinkonttiinsa niin rohkeasti vain ottamaan yhteyttä! Kaulahuivi on vielä vailla omistajaa. Muuten pitäisin itse, mutta minulla on jo niin monta kaulahuivia, jotta kohta iskee runsauden pula!

Minulla on nyt työn alla vähän isompi projekti, mutta siitä en valitettavasti lähestyvän joulun vuoksi voi kertoa enempää. Yritän kuitenkin siinä sivussa tehdä pienempiä töitä ja päivittää tätä blogia hiukan useammin. :)

Neulomisiin!!